maanantai 13. kesäkuuta 2016

Meidän arki

05:00
Milo on nyt viimeiset neljä viikkoa herännyt joka aamu aikalailla kellontarkasti viideltä. Yritän yleensä epätoivosesti saada sen vielä nukahtamaan, mutta kaveri vaan hengailee pinnasängyssään ja silmät on niin apposen auki, että tyyppi näyttää ihan kummituseläimeltä. Mun ei auta sit muuta kuin repiä itteni ylös sängystä ja antaa lapselle ruokaa. Siirrytään tässä vaiheessa olohuoneen puolelle, jotta toi suhteen parempi (huonompi) puolisko saisi vielä jatkettua unia. Vähän viiden jälkeen Milo nukahtaa tyytyväisenä sitteriin tai sohvalle ja mä jään vaipanvaihto- ja syöttämisrumban jäljiltä istumaan pirteenä sohvalle. Kiitos Milo, kiitos.

07:00
Mä oon ollut nyt kaksi tuntia hereillä ja selannyt Äityleiden edellisyön draamaketjuja. Milo alkaa taas heräillä syömään ja samalla sanotaan miehen kanssa heipat, kun hän lähtee töihin.

Me eletään aikalailla tasantarkkaan kahden tunnin sykleissä, koska Milo syö aina kahden tunnin välein. Oon välillä yrittänyt antaa sille isompia ruoka-annoksia kerrallaan, jos ruokailuvälit pitenisivät, mutta turha luulo. Vaikka tolle jätkälle antais kolmen viikon maitosatsin yhdellä kerralla, se varmaan silti heräis taas kahden tunnin kuluttua syömään.
09:00
Jäätävä huuto ja kitinä ja itku ja vaikerrus, kun Milo yrittää epätoivosesti puskea tavaraa itestään ulos. Joskus onnistuu, joskus ei. Ja taas syödään.

Yleensä yhdeksän jälkeen Milo herää kunnolla ja leikitään ja jutellaan (todella syvällisiä keskusteluja mm. maailman politiikkaan liittyen) pari tuntia.

19:00
Meininki jatkuu ylläolevan kaavan mukaan aina iltaseitsemään asti, jolloin Milo pääsee kylpyyn. Siis jos sana "autuas" voitaisiin kuvailla ainoastaan yhdellä kuvalla, niin se kuva olis Milosta kylpemässä. Toi jätkä nauttii noista kylpyhetkistä ihan tajuttoman paljon ja välillä oikeen harmittaa nostaa se kylvystä ylös, kun sormenpäät alkaa muistuttaa 90v Jalmarin sormia.

Kylvyn jälkeen alkaakin sit kunnon kamppailu, kun äiti ja iskä haluais päästä saunaan mut sitä toi jätkä ei sulata. Kitinä ja huuto pärähtää käyntiin siinä puol kahdeksan kieppeillä, kun sauna laitetaan päälle, ja jatkuu siihen asti, kun ollaan luovutettu saunomisen suhteen.

22:00
Kymmenen aikaan syötetään Milo viimeisen kerran ja laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan. Laitan myös maidot valmiiksi pulloihin yösyöttöjä varten, koska pari kertaa oon tehny sen virheen, että yritän täyttää pulloja keskellä yötä, ja jumalauta mä sanon! Jos kolmelta aamuyöllä yrittää avata sellasta saatanan pientä maitotetraa ihan unenpöppörössä, ottaa ensinnäkin aivan varmasti miehen vasemman käden sakset ja saa koko maitotetran räjähtämään keittiön pöydälle. Silloin unohtaa myös laittaa tuttipullon kunnolla kiinni, jolloin koko sisältö holahtaa nätisti vauvan kasvoille ja varma huuto on taattu. Kyllä, maidot on laitettava jo illalla valmiiksi.

Yöllä Milo herää nykyään enää ainoastaan pari kertaa, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten kaipaisi kunnon yöunia. Vaikka nukunkin nykyään keskimäärin 22-05, niin kyllä ne pari yöherätystä sen unen katkasee aika hyvin. Noh, ehkä rentoudun sit 18 vuoden kuluttua. 

2 kommenttia:

  1. Hauska postaus! :D Se on kyllä varmasti just tollasta toi alku, syömistä ja nukkumista vuorotellen! Siis hällä, ei sulla...Eiku mite se meni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo mulla tää on pelkkää syömistä:D

      Poista